Niin se aika vain rientaa ja nyt on jo viimeinen viikko koulussa takana...
Viimeisen viikon vietimme lastentarhassa lasten kanssa leikkien ja 4-6.lk kokeita
valvoen
Lastentarhan lapset eivat millaan kyllastyneet halailuun
ja olivat koko ajan kauhean kiinnostuneita meista. Se oli mukavaa vaihtelua 4-6.luokkalaisten opetukseen,
koska lapset ovat jo sen verran vanhoja etteivat tarvitse niin paljoa huomiota. Muutenkin nama vanhemmat lapset olivat jo niin lomatunnelmissa, etta he eivat pystyneet oikein keskittymaan mihinkaan. Olimme yllattyneita siita, miten jotkut pojat eivat edes yrittaneet tehda koetta, vaan huitasivat kynalla sinne tanne jotain... Heidan ei edes tarvitse yrittaa, silla he eivat voi jaada luokalle. Englannin opettaja kertoi meille suureksi yllatykseksi, etta kaikki paasevat lapi, ja saavat arvosanaksi ainakin ykkosen. Olimme ihan poyristyneita, eika enaa hirveesti ihmetyta, miksi jotkut eivat viitsi tehda yhtaan mitaan. Suurimmalla osalla lapsista on todella pahoja motivaatio ongelmia opiskelun suhteen, ja voimme vain toivoa, etta he jossain vaiheessa tajuavat alkaa panostamaan, ennen kuin se on liian myohaista.
Viimeisena paivana rehtori kutsui kaikki koulun lapset koolle ja piti meille puheen. Saimme myos itse
pitaa omat pienet puheemme ja yritimme muistaa kiittaa ja kehua kaikkea mahdollista, koska tama on ollut kokemuksena aivan mahtava! Opettajat myos toivoivat kovasti nakevansa meidat joku paiva viela uudestaan, joten ehka on pakko tehda viela jonkinlainen paluuretki Krabille.
Opimme paljon koulussa olo aikanamme niin opetuksesta, erilaisista kulttuurisista asioista kuin kaikesta muustakin, ja paikkana Krabi oli aivan ihana. Palaamme Suomeen monta kokemusta rikkaampana. Krabi townia, koulua, ihmisia ja meidan ihanaa kotia tulee aivan valtava ikava. Onneksi meilla on kuitenkin suuri maara kuvia muistuttamassa kaikista ihanista hetkista, reissuista, tapahtumista ym.
Vikan viikon lomailemme Koh Samuilla, ja toivomme etta aurinko paistaa taukoamatta, jotta saamme hankittua viela kunnon rusketukset! Nyt aiomme vain rentoutua ja nauttia viimeisista hetkista talla ihanalla reissulla. Suomeen palattua alkaa taas kiireinen arki, mutta sita ei pida miettia viela, silla onneksi runsas viikko jaljella! =)
lauantai 12. maaliskuuta 2011
torstai 3. maaliskuuta 2011
Foooooood! :)
Yksi tärkeä asia, jota meille varmasti tulee kova ikävä, on thaimaalainen ruoka. Olemme saaneet syödä mitä ihanampia herkkuja, ja kokeilla mitä erikoisimpia makuelämyksiä. Koulu on pitänyt ainakin huolta jälkimmäisestä.. :) Lounas saattaa sisältää mitä eriskummallisempia ruokia, mitä on tottakai aina kiva kokeilla. Välillä jotkut kastikkeet ovat yksinkertaisesti olleet niin tulisia, että yhden lusikallisen jälkeen tuntuu, että koko pää räjähtää. Koulumme kokki on näiden viikkojen ajan tehnyt johtopäätöksiä siitä, mitä pystymme syömään ja mitä taas emme, joten yleensä lounaalla on aina jotain, millä saamme vatsamme täyteen. Kalaa meille ei enää niin paljoa tarjota, koska se on usein niin tulisessa kastikkeessa, että sitä ei vain yksinkertaisesti pysty syömään. Viime aikoina olemmekin saaneet riisin seuraksi munakasta ja vihanneksia ja toisinaan myös kanaa. Opettajat tarjoavat meille päivittäin erilaisia jälkiruokia, joista ei välillä osaa yhtään sanoa, mitä ne oikein sisältävät. Mutta täällä ollessamme olemme tottuneet syömään hyvin lähes mitä vain, ja ainakin kokeilemme aina kaikkea, ja toistelemme jatkuvasti Aroi, aroi (herkullista.)
Thaimaalainen ruoka on siitä niin ihanaa, että se tehdään tuoreista ja herkullisista raaka-aineista. Vaikka päivittäin tulee syötyä samaa, eli nuudelia/riisiä, kasviksia ja kanaa, ei niihin yksinkertaisesti vain kyllästy ikinä! Näistä muutamasta raaka-aineesta paikalliset osaavat loihtia aina vaan herkullisempia ja herkullisempia kokonaisuuksia erilasia mausteita ym käyttäen. Harvoin on tullut sellainen tunne, että nyt tekisi mieli jotain länsimaalaista..Otamme lähes aina ulkona syödessämme kanaa kera riisin tai nuudelin :D
Thaimaassa ihmiset tilaavat usein ravintolassa ison määrän ruokaa, ja jakavat sen pöytäseurueen kesken. Näin kaikki saavat maistaa kaikkea. Myös meillä koulussa syödään niin, että pöydällä on noin 4 kulhollista erilaista ruokaa, joista sitten kaikki kauhovat lusikalla sitä mitä halauavat. Opettajat saattavat myös käsin vain laittaa jotain ruokaa meidän lautasillemme ja sanoa että maista maista. Kun olimmme pari viikkoa sitten lasten kanssa retkellä, rehtori vain lappasi ja lappasi sadun eväslaatikkoon lisää jotain lihasuikaleita ja lopuksi hän vielä antoi sadulle älyttömän ison kanapalan... Siinä on sitten vaikea sanoa, että olen ihan täynnä... Meidän yleisin sana ruokapöydässä onkin im (täynnä.) Olemme myös huomanneet, että opettajat seuraavat tarkasti meidän ilmeitämme maistaessamme uusia makuelämyksiä... (varsinkin jälkiruokien osalta) Pitää siis aina muistaa hymyillä, vaikka ruoka tuntuisi suussa kuinka oudolta tahansa jos vähänkin onnistumme näyttämään siltä että nyt ruoka ei oikein maistu, saamme paljon naureskelua osaksemme :D Aina pitäisi myös muistaa ja yrittää jaksaa ottaa lisää, koska siitäkin opettajat tekevät johtopäätöksiään, että nyt ei oikein tämä ruoka maistu tytöille..
Ruuat, mitä tulemme eniten kaipaamaan, ovat massaman curry (ihanaa!!!!!!!) naapuri ravintolan mahtava peruna-kana curry, pad thai gai (paistettua nuudelia kanalla), kao pat (paistettu riisi) ja friteeratut banaanit (syöty ihan liikaa!!!!) Meidän tavoitteenamme onkin ostaa täältä erilaisia kokkikirjoja, jotta voimme ainakin yrittää tehdä joitain näistä herkuista kotona Suomessa
Tämä on jo meidän toka vika viikkomme täällä Krabilla, ja näin myös koulussa... Ensi viikon jälkeen lähdemmekin sitten lomalle, ja varasimme jo hotellin Koh Samuilta. :) Sitä ennen pitää ehtiä tehdä täällä Krabilla vielä vaikka mitä. Reissuista sen verran, että viime viikonlopun nautiskelimme Koh Lantalla, jossa vain rentouduimme uiden, aurinkoa ottaen ja syöden... :) Ensi lauantaina pitäisi vielä ehtiä piipahtamaan nopeasti Phuketissa... Mutta eipä muuta tällä kertaa, lämmintä piisaa!;)
Thaimaalainen ruoka on siitä niin ihanaa, että se tehdään tuoreista ja herkullisista raaka-aineista. Vaikka päivittäin tulee syötyä samaa, eli nuudelia/riisiä, kasviksia ja kanaa, ei niihin yksinkertaisesti vain kyllästy ikinä! Näistä muutamasta raaka-aineesta paikalliset osaavat loihtia aina vaan herkullisempia ja herkullisempia kokonaisuuksia erilasia mausteita ym käyttäen. Harvoin on tullut sellainen tunne, että nyt tekisi mieli jotain länsimaalaista..Otamme lähes aina ulkona syödessämme kanaa kera riisin tai nuudelin :D
Thaimaassa ihmiset tilaavat usein ravintolassa ison määrän ruokaa, ja jakavat sen pöytäseurueen kesken. Näin kaikki saavat maistaa kaikkea. Myös meillä koulussa syödään niin, että pöydällä on noin 4 kulhollista erilaista ruokaa, joista sitten kaikki kauhovat lusikalla sitä mitä halauavat. Opettajat saattavat myös käsin vain laittaa jotain ruokaa meidän lautasillemme ja sanoa että maista maista. Kun olimmme pari viikkoa sitten lasten kanssa retkellä, rehtori vain lappasi ja lappasi sadun eväslaatikkoon lisää jotain lihasuikaleita ja lopuksi hän vielä antoi sadulle älyttömän ison kanapalan... Siinä on sitten vaikea sanoa, että olen ihan täynnä... Meidän yleisin sana ruokapöydässä onkin im (täynnä.) Olemme myös huomanneet, että opettajat seuraavat tarkasti meidän ilmeitämme maistaessamme uusia makuelämyksiä... (varsinkin jälkiruokien osalta) Pitää siis aina muistaa hymyillä, vaikka ruoka tuntuisi suussa kuinka oudolta tahansa jos vähänkin onnistumme näyttämään siltä että nyt ruoka ei oikein maistu, saamme paljon naureskelua osaksemme :D Aina pitäisi myös muistaa ja yrittää jaksaa ottaa lisää, koska siitäkin opettajat tekevät johtopäätöksiään, että nyt ei oikein tämä ruoka maistu tytöille..
Ruuat, mitä tulemme eniten kaipaamaan, ovat massaman curry (ihanaa!!!!!!!) naapuri ravintolan mahtava peruna-kana curry, pad thai gai (paistettua nuudelia kanalla), kao pat (paistettu riisi) ja friteeratut banaanit (syöty ihan liikaa!!!!) Meidän tavoitteenamme onkin ostaa täältä erilaisia kokkikirjoja, jotta voimme ainakin yrittää tehdä joitain näistä herkuista kotona Suomessa
Tämä on jo meidän toka vika viikkomme täällä Krabilla, ja näin myös koulussa... Ensi viikon jälkeen lähdemmekin sitten lomalle, ja varasimme jo hotellin Koh Samuilta. :) Sitä ennen pitää ehtiä tehdä täällä Krabilla vielä vaikka mitä. Reissuista sen verran, että viime viikonlopun nautiskelimme Koh Lantalla, jossa vain rentouduimme uiden, aurinkoa ottaen ja syöden... :) Ensi lauantaina pitäisi vielä ehtiä piipahtamaan nopeasti Phuketissa... Mutta eipä muuta tällä kertaa, lämmintä piisaa!;)
maanantai 21. helmikuuta 2011
CaMpInG!
Viime päivityksestä on jo vierähtänyt melkein kaksi viikkoa... Tosiasia on se, että asiaa on paljon, mutta aikaa kirjoittamiseen on ollut aika vähän.. Viime viikko oli kiireinen, ja aika vaan hurahtaa hirveetä vauhtia.. :)
Niin kuin otsikko vähän antaa osviittaa, pääsimme viime viikolla nauttimaan hieman leirielämästä. Koulun 4-6 luokkalaisilla, joita me myös koulussa opetamme, oli "partioleiri" koko viime viikon. Oli siis kivaa vaihtelua luokkahuoneen sijasta viettää aikaa kauniissa puistossa, jonne seitsemän eri koulun oppilaat olivat leiriintyneet.
Tiistaina oli leiriviikon ensimmäinen päivä, ja etappina oli kävellä koululta leirintäalueena toimivaan puistoon. Matka oli noin 5 kilometriä, mikä ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pitkä. Meitä hieman huvitti se, että opettajat kysyivät jatkuvasti olimmeko väsyneitä, ja he halusivat saada selville, että jaksaisimmeko varmasti kävellä siinä kuumuudessa. Jouduimme jatkuvasti toistamaan, että matka sujui oikein hyvin, ja että ei ole mitään ongelmaa. Yksi opettajista iski meille kuitenkin älyttömän suuren sateenvarjon, jonka tarkoituksena oli suojata meitä auringon paisteelta. Emme tietenkään kehdanneet sanoa, että mielummin olisimme matkanneet ilman 5 kilon painoista sateenvarjoa, ja että olisi ihan kiva saada samalla aurinkoa... :)
Partiolaiset aina valmiina!
Pääsimme kuitenkin perille leirintäalueelle, jossa heti ensiksi oli lasten tehtävänä kasata teltat ja rakentaa pienet ruuanlaittopisteet. Opettajat ja näin tietenkin myös me, vain istuskelimme ja katselimme touhua nauttien erilaisista herkuista. Meille on ollut aika iso kulttuurishokki se, että lasten tulee jatkuvasti niin sanotusti palvella opettajia. lapset kantavat heidän laukkujaan, siivoavat likaiset lautaset, hakevat juotavaa ym.
Lapset ja opettajat viettivät koko leirin ajan yötä päivää tässä kyseisessä puistossa. Meitäkin pyydettiin useaan kertaan jäämään sinne yöksi, mutta 7 vieraan opettajan kanssa nukkuminen pienessä huoneessa tuntui hieman oudolta, joten päätimme mielummin tulla kämpällemme yöksi. Sanoimmekin syyksi sen, että emme voi jättää kaveriamme Annikaa yksin moneksi päiväksi. Onneksi he tuntuivat ymmärtävän tilanteen.. :)
Leirillä oli oikein leppoisa ja mukava tunnelma. Lapsilla oli jatkuvasti jotain ohjelmaa, joten suurimmaksi osaksi oleilimme opettajien kanssa ja juttelimme niitä näitä. Meistä tuntui, että lähennyimme enemmän englannin opettajan kanssa, sillä leirin aikana keskustelimme milloin mistäkin ja vitsailimme. Viimeisenä päivänä makoilimme hänen kanssaan bambumatolla puiden alla, ja kuuntelimme ihania rakkauslauluja opettajan välillä laulaen mukana. Se oli todella hasukaa, ja sen päivän jälkeen opimme paljon uutta tästä mukavasta ihmisestä.
Viime viikonloppu vierähtikin kauan odotetulla Phi Phillä. Meillä oli hauska viikonloppu, ja olimme varanneet ihanat pikku bungalowit. Saimme seuraksemme myös kaksi opettajaa Chumptonista (Jonna ja Suvi), joten juttua ja menoa riitti! :)
Bungalowin terassilla :)
Niin kuin otsikko vähän antaa osviittaa, pääsimme viime viikolla nauttimaan hieman leirielämästä. Koulun 4-6 luokkalaisilla, joita me myös koulussa opetamme, oli "partioleiri" koko viime viikon. Oli siis kivaa vaihtelua luokkahuoneen sijasta viettää aikaa kauniissa puistossa, jonne seitsemän eri koulun oppilaat olivat leiriintyneet.
Tiistaina oli leiriviikon ensimmäinen päivä, ja etappina oli kävellä koululta leirintäalueena toimivaan puistoon. Matka oli noin 5 kilometriä, mikä ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen pitkä. Meitä hieman huvitti se, että opettajat kysyivät jatkuvasti olimmeko väsyneitä, ja he halusivat saada selville, että jaksaisimmeko varmasti kävellä siinä kuumuudessa. Jouduimme jatkuvasti toistamaan, että matka sujui oikein hyvin, ja että ei ole mitään ongelmaa. Yksi opettajista iski meille kuitenkin älyttömän suuren sateenvarjon, jonka tarkoituksena oli suojata meitä auringon paisteelta. Emme tietenkään kehdanneet sanoa, että mielummin olisimme matkanneet ilman 5 kilon painoista sateenvarjoa, ja että olisi ihan kiva saada samalla aurinkoa... :)
Partiolaiset aina valmiina!
Pääsimme kuitenkin perille leirintäalueelle, jossa heti ensiksi oli lasten tehtävänä kasata teltat ja rakentaa pienet ruuanlaittopisteet. Opettajat ja näin tietenkin myös me, vain istuskelimme ja katselimme touhua nauttien erilaisista herkuista. Meille on ollut aika iso kulttuurishokki se, että lasten tulee jatkuvasti niin sanotusti palvella opettajia. lapset kantavat heidän laukkujaan, siivoavat likaiset lautaset, hakevat juotavaa ym.
Lapset ja opettajat viettivät koko leirin ajan yötä päivää tässä kyseisessä puistossa. Meitäkin pyydettiin useaan kertaan jäämään sinne yöksi, mutta 7 vieraan opettajan kanssa nukkuminen pienessä huoneessa tuntui hieman oudolta, joten päätimme mielummin tulla kämpällemme yöksi. Sanoimmekin syyksi sen, että emme voi jättää kaveriamme Annikaa yksin moneksi päiväksi. Onneksi he tuntuivat ymmärtävän tilanteen.. :)
Leirillä oli oikein leppoisa ja mukava tunnelma. Lapsilla oli jatkuvasti jotain ohjelmaa, joten suurimmaksi osaksi oleilimme opettajien kanssa ja juttelimme niitä näitä. Meistä tuntui, että lähennyimme enemmän englannin opettajan kanssa, sillä leirin aikana keskustelimme milloin mistäkin ja vitsailimme. Viimeisenä päivänä makoilimme hänen kanssaan bambumatolla puiden alla, ja kuuntelimme ihania rakkauslauluja opettajan välillä laulaen mukana. Se oli todella hasukaa, ja sen päivän jälkeen opimme paljon uutta tästä mukavasta ihmisestä.
Viime viikonloppu vierähtikin kauan odotetulla Phi Phillä. Meillä oli hauska viikonloppu, ja olimme varanneet ihanat pikku bungalowit. Saimme seuraksemme myös kaksi opettajaa Chumptonista (Jonna ja Suvi), joten juttua ja menoa riitti! :)
Bungalowin terassilla :)
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Retkeilyä =)
Sawat dee!
Viime lauantaina Sandran ja Annikan koulu järjesti meille retken Koh Klangin saaren ympäristöön. Koulu halusi tällä retkellä kiittää meitä vapaaehtoistyöstä. Ensin matkasimme pitkähäntäveneellä metsään, jossa oli suuri ja mahtava luola. Kuulimme kiinnostavia tarinoita paikan historiasta, ja siellä olikin muun muassa piileskellyt toisen maailman sodan aikana japanilaisia sotilaita.
Viime lauantaina Sandran ja Annikan koulu järjesti meille retken Koh Klangin saaren ympäristöön. Koulu halusi tällä retkellä kiittää meitä vapaaehtoistyöstä. Ensin matkasimme pitkähäntäveneellä metsään, jossa oli suuri ja mahtava luola. Kuulimme kiinnostavia tarinoita paikan historiasta, ja siellä olikin muun muassa piileskellyt toisen maailman sodan aikana japanilaisia sotilaita.
Seuraavaksi saimme ihastella ihania metsämaisemia, kun matkasimme veneellä pitkin kapeaa jokea kohti itse Koh Klangia. Ensimmäisenä meille näytettiin erilasia suloisia pallokaloja.. :) Ne olivat mainion näköisiä pumpatessaan ilmaa, ja muuttuessaan isoiksi pyöreiksi palloiksi. Tästä matkamme jatkui riisipellolle, jossa saimme nähdä, kun riisiä valmistettiin käsin. Pellolla näimme myös vesipuffaloita ja niiden päällä seisovia haikaroita. Nautimme lounaan pienen katoksen alla samalla nautiskellen kauniista maisemista.
Vatsat täynnä jatkoimme matkaa saaren ytimeen, jossa vierailimme erilaisissa käsityöpajoissa. Näimme kuinka taitavat paikalliset rakensivat veneiden pienoismalleja, punoivat koreja ja kuivasivat kalaa. Retki oli kaikin puolin oikein mielenkiintoinen ja opettavainen.Saimme taas tutustua lisää tähän erilaiseen ja kiinnostavaan kulttuuriin. :)
Tänään oli vuorossa toinen retki. Pääsimme koulumme päiväkodin ja 1-3-luokkalaisten kanssa viettämään päivää ihanalle kuumalle lähteelle ja luonnon "uima-altaalle". Lapset nauttivat todella paljon uimisesta ja heillä näytti olevan todella hauskaa. Meille jäi uiminen valitettavasti väliin väärän pukeutumisen myötä, sillä olimme pukeneet hameet, joilla uiminen ei oikein onnistu (retken piti sisältää myös museokierros). Kaikki aikuiset uivat vaatteet päällä, joten myöskään bikineillä uiminen ei olisi ollut soveliasta.
Olemme olleet yllättyneitä siitä, miten hyvät eväät kouluilla on retkillä mukanaan. Olemme tottuneet Suomessa, että kouluevääksi saa sen ikuisen sämpylän, hedelmän ja tripin. Täällä sitä vastoin eväänä on aina riisiä paistetun kanamunan sekä kanan tai naudan kanssa. Lisäkkeenä on myös vihanneksia ja hedelmiä + opettajien kaikki herkut. Erilaista on myös se, että näitä ruokia kuskataan koko päivä mukana kuumuudessa. Aluksi hieman epäilytti lihan säilyvyys, mutta ainakin tähän asti kaikki on mennyt hyvin. :)
perjantai 4. helmikuuta 2011
The sun is back!! =)
Jee! Heti sunnuntain postauksen jälkeen aurinko on ollut ilonamme koko viikon.. :)
Tällä kertaa haluamme taas kertoa hieman kulttuuri eroista. Thaimaassa ihmiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä, ja saammekin huomata sen päivittäin koulussa... Opettajat puhuvat oppilaiden ulkonäöstä todella avoimesti, tai pikemminkin hyvin suoraan. Erästä opettajaa lainaten " Menkää opettamaan kolmos-luokkaan, jossa on se tumma ja todella tukeva poika". Olimme todella pöyristyneitä, ja emme tienneet miten suhtautua kommenttiin. Päivien kuluessa olemme tottuneet siihen, että isokokoisten oppilaiden suuruutta kommentoidaan jatkuvasti.
Myös me saamme jatkuvasti kommentteja ulkonäöstämme, ja meitä verrataan milloin mihinkin. Tätä tapahtuu sekä opettajien että oppilaiden toimesta. Onneksi se on ollut tähän mennessä vain positiivista, mutta emmehän me tiedä, mitä he keskenään juttelevat. :) Viime viikolla meillä meinasi mennä ruoka väärään kurkkuun, kun eräs opettaja kysyi aivan yllättäen meidän painojamme. Aluksi vain naureskelimme ja luulimme sen olevan vitsi, kunnes tajusimme, että meidän tulee oikeasti vastata tähän kysymykseen. Mari sai anteeksi oman painonsa pituutensa vuoksi, mutta Satun painoa ihmeteltiin ilman minkäänlaista peittelyä, koska hän on kuitenkin niin pieni kaikin puolin. :D Loppu ruokailu sujuikin kaikessa hiljaisuudessa, sillä jostain kumman syystä ei tehnyt enää mieli jutella...
Tietää sitten ensi viikolle enemmän salitreeniä.. :D
Painon lisäksi thaimaalaiset kommentoivat paljon pituutta, josta Mari on saanut osansa. Hänestä tuntuukin usein siltä, että on joku ihmeellinen "nähtävyys". Aluksi se ärsytti, mutta ajan kuluessa siihenkin tottui. Tiedämme toki, että paikalliset eivät tarkoita kommenttejaan pahalla. Olemme vain tottuneet siihen, että Suomessa ulkonäköä ei arvostella niin suoraan.
Aiheesta kukkaruukkuun... Olemme jo kauan halunneet nähdä Raileyn ja vihdoinkin tänään pääsimme siellä käymään. Paikka oli kaunis ja täynnä turisteja... Odotimme paikan olevan paljon isompi kuin se loppujen lopuksi oli. Viihdyimme kuitenkin hyvin, vaikka toista kertaa sinne tuskin tulee mentyä. Huomenna meillä on tiedossa veneretki Koh klanille ja päivä sisältää kaikkea mukavaa nähtävää...:)
Tällä kertaa haluamme taas kertoa hieman kulttuuri eroista. Thaimaassa ihmiset ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä, ja saammekin huomata sen päivittäin koulussa... Opettajat puhuvat oppilaiden ulkonäöstä todella avoimesti, tai pikemminkin hyvin suoraan. Erästä opettajaa lainaten " Menkää opettamaan kolmos-luokkaan, jossa on se tumma ja todella tukeva poika". Olimme todella pöyristyneitä, ja emme tienneet miten suhtautua kommenttiin. Päivien kuluessa olemme tottuneet siihen, että isokokoisten oppilaiden suuruutta kommentoidaan jatkuvasti.
Myös me saamme jatkuvasti kommentteja ulkonäöstämme, ja meitä verrataan milloin mihinkin. Tätä tapahtuu sekä opettajien että oppilaiden toimesta. Onneksi se on ollut tähän mennessä vain positiivista, mutta emmehän me tiedä, mitä he keskenään juttelevat. :) Viime viikolla meillä meinasi mennä ruoka väärään kurkkuun, kun eräs opettaja kysyi aivan yllättäen meidän painojamme. Aluksi vain naureskelimme ja luulimme sen olevan vitsi, kunnes tajusimme, että meidän tulee oikeasti vastata tähän kysymykseen. Mari sai anteeksi oman painonsa pituutensa vuoksi, mutta Satun painoa ihmeteltiin ilman minkäänlaista peittelyä, koska hän on kuitenkin niin pieni kaikin puolin. :D Loppu ruokailu sujuikin kaikessa hiljaisuudessa, sillä jostain kumman syystä ei tehnyt enää mieli jutella...
Tietää sitten ensi viikolle enemmän salitreeniä.. :D
Painon lisäksi thaimaalaiset kommentoivat paljon pituutta, josta Mari on saanut osansa. Hänestä tuntuukin usein siltä, että on joku ihmeellinen "nähtävyys". Aluksi se ärsytti, mutta ajan kuluessa siihenkin tottui. Tiedämme toki, että paikalliset eivät tarkoita kommenttejaan pahalla. Olemme vain tottuneet siihen, että Suomessa ulkonäköä ei arvostella niin suoraan.
Aiheesta kukkaruukkuun... Olemme jo kauan halunneet nähdä Raileyn ja vihdoinkin tänään pääsimme siellä käymään. Paikka oli kaunis ja täynnä turisteja... Odotimme paikan olevan paljon isompi kuin se loppujen lopuksi oli. Viihdyimme kuitenkin hyvin, vaikka toista kertaa sinne tuskin tulee mentyä. Huomenna meillä on tiedossa veneretki Koh klanille ja päivä sisältää kaikkea mukavaa nähtävää...:)
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Sataa sataa ropisee pili pili pom.... :)
Niin kuin otsikosta pystyy päätellä, on tämä viikko ollut aika sateinen... Koulussa sade ei ole ollut ongelma vaan pikemminkin kivaa vaihtelua. Vapaa-ajan viettoon se on kuitenkin vaikuttanut negatiivisesti, sillä emme ole voineet nauttia oikein ulkoilmasta ja auringosta. Tuntuu, että olemme viettäneet aivan liikaa aikaa neljän seinän sisällä... Onneksi sentään torstaina aurinko piristi meitä olemassa olollaan. :)
Kouluviikko sujui taas nopeasti, ja opettaminen rupeaa menemään jo rutiinilla. Tuntuu, että oppilaat ymmärtävät meitä jo paremmin, ja he tietävät mitä odottaa meidän tunneiltamme. Olemme opettaneet lapsille perusasioita kuten tervehdyksiä, erilaisia ruokia, eläimiä, sää ilmiöitä ym. Tunnin aluksi käymme aina ensin läpi uudet sanat ja lauseet, jonka jälkeen toistelemme niitä useaan kertaan. Tämän jälkeen kirjoitamme jonkinlaisen aiheeseen liittyvän keskustelun taululle ja pyydämme lapsia tulemaan vuorotellen pareittain luokan eteen lukemaan keskustelun. Lapset tykkäävät tästä todella paljon, mutta se on heille hyvin vaikeaa ja joudumme näyttämään heille mallia sana sanalta. Keskustelun jälkeen kyselemme yleensä lapsilta yksitellen uusista asioista (esim. Mistä he pitävät, minkä värinen kyseinen asia on ym.) Usein lopuksi pidämme lapsille jonkun kilpailun/leikin tunnilla käytyyn asiaan liittyen. Lapset rakastavat kilpailemista, ja he auttavat toisiaan todella paljon huutelemalla oikeita vastauksia.
Viikonloppu suunnitelmat menivät hieman uusiksi sateen takia. Suunnitelmissamme oli lähteä viikonlopuksi Raileylle nauttimaan auringosta, mutta koska perjantaina satoi, päätimme siirtää lähtöä lauantai aamuun. Lauantai päivänä lähdimmekin kohti Ao Nangia, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa veneellä Raileylle. Emme kuitenkaan koskaan päässeet merelle asti, sillä sademyrsky yllätti meidät heti päästyämme Ao Nangiin. Niimpä jouduimme muuttamaan suunnitelmia, ja päätimmekin ilahduttaa itseämme shoppailulla ja rentouttavalla hieronnalla. :) Hieronnan jälkeen saimme vielä pedikyyrin, ja Marille olikin aika suuri shokki kun MIES huolsi ja lakkasi hänen varpaankyntensä... :D Säästä huolimatta meillä oli oikein mukava päivä! Toivotaan kuitenkin, että ensi viikonloppuna sää on hieman parempi, jotta pääsemme nauttimaan auringosta ja uusista maisemista.
tiistai 25. tammikuuta 2011
Tiger Temple
Sunnuntai aamuna lähdimme taksilla kello 04.30 kohti Tiikeri Temppeliä. Lähdimme niin aikaisin, koska halusimme nähdä auringon nousun ja välttää keskipäivän helteen, sillä silloin kiipeäminen vuorelle olisi todella tuskallista. Olimme ostaneet kaikille taskulamput, sillä siihen aikaan oli vielä niin pimeää, että emme olisi nähneet koko rappusia (Marin taskulamppu hajosi jo alkumetreillä...).
Edessä oli siis 1237 rappusta, ja jossain kohdin ne olivat todella korkeat ja jyrkät. Naureskelimme koko alkumatkan, että mitä olimme oikein tekemässä, ja erityisesti mihin aikaan! Siellä ei ollut kuin me ja pilkko pimeys.
Mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille, ja luulimme urakkaa paljon rankemmaksi kuin se loppujen lopuksi oli. Olo oli mahtava, hikinen ja helpottunut. Olimme kuitenkin arvioineet siihen menevän ajan väärin, joten jouduimme odottamaan auringon nousua yli tunnin. Mutta se oli odottamisen arvoista! Näköalat sieltä korkealta olivat aivan mahtavat. Nautiskelimme kaikessa hiljaisuudessa ja katselimme taivaalla vaihtuvia upeita värejä.
Alas meno oli jopa joissain kohdin vaikeampaa kuin ylös kiipeäminen. Portaiden jyrkkyys tuotti hieman ongelmia, ja naurua riitti koko matkan alas asti. Kaikilla meillä neljällä oli aivan mahtava fiilis kokemuksen jälkeen, ja sitten suuntasimmekin iloisina mutta väsyneinä rannalle lepäämään... =)
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Mai pen rai..
Taas on viikko vierähtänyt!
Olemme toipuneet kulttuurishokista, ja toinen viiikko koulussa olikin jo paljon helpompi. :) Tuntuu, että lapset kuuntelevat hiukan paremmin, eivätkä he ole toisiaan kohtaan enää niin villejä. Rehtori painotti viikon aikana monesti aamunavauksissa oppilaille sitä, että meitä tulee myös kohdella opettajina.... Ainakin luulemme niin, sillä nimemme toistuivat puheissa useaan kertaan. Meille tuottaa hiukan hankaluuksia ymmärtää rehtorin englantia, koska hän ääntää sanat niin erilailla. Hän on kuitenkin todella ystävällinen meitä kohtaan, niin kuin kaikki muutkin koulun opettajat.
Eilen oli ihana rantapäivä, ja tänä aamuna herättiin klo 04.00, sillä lähdimme vaeltamaan kohti tiikeri temppeliä... Mutta siitä kerromme sitten lisää myöhemmin. Aurinko paistaa, joten rannalle mars! :)
Olemme toipuneet kulttuurishokista, ja toinen viiikko koulussa olikin jo paljon helpompi. :) Tuntuu, että lapset kuuntelevat hiukan paremmin, eivätkä he ole toisiaan kohtaan enää niin villejä. Rehtori painotti viikon aikana monesti aamunavauksissa oppilaille sitä, että meitä tulee myös kohdella opettajina.... Ainakin luulemme niin, sillä nimemme toistuivat puheissa useaan kertaan. Meille tuottaa hiukan hankaluuksia ymmärtää rehtorin englantia, koska hän ääntää sanat niin erilailla. Hän on kuitenkin todella ystävällinen meitä kohtaan, niin kuin kaikki muutkin koulun opettajat.
Olemme opettaneet koko viikon lapsille perusasioita, ja yrittäneet samalla saada selville, mikä heidän tasonsa englannin kielessä on. Heille on opetettu kaikki tyypilliset perusasiat jo varhain, mutta he eivät kuitenkaan osaa kirjoittaa oikeastaan mitään. Lapset puhuvat myös todella hiljaa ja varoen, sillä he selvästi pelkäävät tekevänsä virheitä. Pyydämme usein lapsia tulemaan taululle ja kirjoittamaan joitakin sanoja, mutta heillä on lähes aina lunttilappu mukana. He sekoittavat myös useasti kirjaimia toisiinsa, sillä he ääntävät ne usein eri tavalla kuin me.
Välillä on lasten kanssa ongelmia ymmärtämisen suhteen, mutta se on jatkuvasti kehittymään päin. Yritämme aina lisätä tunteihin joitakin lauluja, leikkejä tai kilpailuja, jotta heidän mielenkiintonsa pysyisi yllä. Lapset tykkäävät todella paljon laulamisesta, ja olemme joutuneetkin yksin laulamaan heille luokan edessä useaan kertaan.
Yksi suuri kulttuuriero Thaimaan ja Suomen välillä on se, että suunnitelmat ja aikataulut muuttuvat jatkuvasti. Välillä saatamme odottaa koululla pitkänkin aikaa seuraavaa oppituntia, kunnes meille ilmoitetaan, että se onkin peruttu. Aluksi se ärsytti todella paljon, mutta nyt olemme jo tottuneet siihen, että mitä vain voi tapahtua. Viikko on ollut todella antoisa, ja taas on opittu paljon niin koulumaailmasta kuin kulttuuristakin.
Eilen oli ihana rantapäivä, ja tänä aamuna herättiin klo 04.00, sillä lähdimme vaeltamaan kohti tiikeri temppeliä... Mutta siitä kerromme sitten lisää myöhemmin. Aurinko paistaa, joten rannalle mars! :)
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Viikonloppu Ao Nangissa! :)
Päätettiin perjantaina extemporee lähteä viikonlopuksi Ao Nangiin. Aluksi tarkoitus oli vain lähteä rannalle päiväksi, mutta sitten ajatus kahdesta yöstä hotellissa uima-altoineen houkutteli. Vietettiin siis kunnon rentouttava viikonloppu aurinkoa ottaen, uiden, pöllistellen turisteja ja tulihan sitä vähän yöelämässäkin käytyä... :) Oli siis oikein mukavaa, mutta kotiinkin oli taas kiva palata.
Ollaan totuttu siihen, että elämme täysin paikallisten ´parissa, joten Ao Nangin suuri turistimäärä oli melkein järkytys... Paikka kuhisi myös suomalaisia, joten piti miettiä koko ajan mitä sanoo, sillä olemme tottuneet siihen, että kukaan ei ymmärrä meitä. Olemme myös tottuneet vaatimattomampaan asumiseen ja halvempiin hintoihin. Ravintolassa ruoka oli viisi kertaa kalliimpaa, kuin meidän omissa naapuri ruokapaikoissa.
Voimme kertoa hieman tästä meidän asumuksesta. Tämä on siis pieni talo, jossa on kaksi huonetta ja wc+suihku. Meillä tulee suihkusta vain kylmää vettä ja TODELLA vähän kerralla. Vessanpönttöä ei voi vetää, vaan siihen kaadetaan joka käyttökerran jälkeen sangolla vettä... :) Nukumme bambusängyissä, joissa on parin sentin paksuiset patjat, eli ne on lievästi sanottuna kovat nukkua, mutta olemme jo tottuneet niihin. Paikka kuhisee myös muuta elämää.... Kämppiksinä meillä on muun muassa liskoja (jotka ääntelevät suloisesti), muurahaisia, hyttysiä, muita outoja möngertäjiä, ja kerran kävi noin 6 cm torakkakin kylässä.. :) Pihalla/lähistöllä asustelee paljon kissoja ja koiria, ja saamme herätä joka yö näiden koirien haukkumiseen. Meillä on pihalla pieni lampi, jossa taas asustelee vaikka mitä... :)
Olemme tottuneet jo hyvin täällä asumiseen, ja tämä tuntuukin jo ihan kodilta. Tv:tä tosin välillä kaipaa iltaisin, mutta muuten meillä on kaikki tarvittava... Eipä muuta tällä kertaa! :)
P.S Ensi viikolla on luvassa koko viikko opetusta 4-6 luokkalaisille ilman englanninkielen opettajaa.... IIK!
torstai 13. tammikuuta 2011
Kaksi aivan erilaista koulukulttuuria....
Hellurei!
Aika täällä menee todella nopeasti... Emme voi käsittää, että olemme olleet matkalla jo 10 päivää. Paljon on ehtinyt tapahtua tämän puolentoista viikon aikana... :)
Maanantaina kävimme tutustumassa kouluihin, joissa tulisimme opettamaan englantia seuraavat yhdeksän viikkoa. Ensivaikutelma oli oikein hyvä, ja englannin opettajat vaikuttivat todella mukavilta. Kävimme ensin ala-asteella, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä talostamme. Seuraavaksi vierailimme temppelikoulussa, jossa tulemme opettamaan tuleville munkeille englantia. Tulemme jatkossa olemaan ensimmäiset kolme päivää (ma-ke) ala-asteellaa, ja sitten to ja pe temppelikoulussa.
Tiistaina sitten kaikki alkoi...... Huh huh! miten erilaista voikaan olla?! Koulumaailman erilaisuus tuli meille täytenä shokkina. Lapset ovat täällä huomattavasti villimpiä, kuin olimme ajatelleet. Lapset juokasentelevat luokassa ja ulkona sinne tänne kesken tunnin. He mäiskivät toisiaan aivan koko ajan, eikä kukaan puutu tilanteeseen, sillä se on heille aivan normaalia. Tunneilla valitsee jatkuva epäjärjestys, ja he ketkä haluavat oppia opiskelevat, ja muut riehuvat tai tekevät jotain omia juttujaan. Opettaja yrittää pitää järjestystä karttakepin avaulla, ja hän napauttaa sillä aina välillä villimpien lasten takapuolelle. Mutta kurinpitoakin tapahtuu vain silloin tällöin, sillä se riippuu täysin opettajasta.. Välillä tuntuu siltä, että kaikille on aivan sama, oppiiko lapset yhtään mitään.
Oppitunnit tulevat niin sanotusti Tv:n kautta. Lapset opiskelevat aina sitä aihetta, mitä Tv:stä sattuu tulemaan. Se on sellaista opetusohjelmaa, jossa opetetaan sanoja, lauseita ym ja toistellaan niitä. Tämän vuoksi heillä ei ole mitään ennalta suunniteltua tuntiohjelmaa. Opettaja lisää myös jotakin omaa, mutta sekin liittyy jotenkin Tv ohjelmaan.
Meidän mielestä lapset tarvitsisivat enemmnä yksilöllistä opetusta, ja perusasioiden läpikäyntiä. Heille opetetaan vaikeita sanoja, mutta he eivät kuitenkaan osaa esimerkiksi peruskysymyksiä, kuten kuinka vanha olet. Opettaminen on erittäin haasteellista, sillä lapset ovat niin eri tasoisia, ja osa ei ymmärrä juuri mitään. On siis hyvin vaikeaa selittää heille mitä haluamme heidän tekevän tai sanovan, sillä meillä ei ole yhteistä kieltä. Vaikka tämä onkin hyvin haastavaa, niin varmasti myös erittäin opettavaista.
Aika täällä menee todella nopeasti... Emme voi käsittää, että olemme olleet matkalla jo 10 päivää. Paljon on ehtinyt tapahtua tämän puolentoista viikon aikana... :)
Maanantaina kävimme tutustumassa kouluihin, joissa tulisimme opettamaan englantia seuraavat yhdeksän viikkoa. Ensivaikutelma oli oikein hyvä, ja englannin opettajat vaikuttivat todella mukavilta. Kävimme ensin ala-asteella, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä talostamme. Seuraavaksi vierailimme temppelikoulussa, jossa tulemme opettamaan tuleville munkeille englantia. Tulemme jatkossa olemaan ensimmäiset kolme päivää (ma-ke) ala-asteellaa, ja sitten to ja pe temppelikoulussa.
Tiistaina sitten kaikki alkoi...... Huh huh! miten erilaista voikaan olla?! Koulumaailman erilaisuus tuli meille täytenä shokkina. Lapset ovat täällä huomattavasti villimpiä, kuin olimme ajatelleet. Lapset juokasentelevat luokassa ja ulkona sinne tänne kesken tunnin. He mäiskivät toisiaan aivan koko ajan, eikä kukaan puutu tilanteeseen, sillä se on heille aivan normaalia. Tunneilla valitsee jatkuva epäjärjestys, ja he ketkä haluavat oppia opiskelevat, ja muut riehuvat tai tekevät jotain omia juttujaan. Opettaja yrittää pitää järjestystä karttakepin avaulla, ja hän napauttaa sillä aina välillä villimpien lasten takapuolelle. Mutta kurinpitoakin tapahtuu vain silloin tällöin, sillä se riippuu täysin opettajasta.. Välillä tuntuu siltä, että kaikille on aivan sama, oppiiko lapset yhtään mitään.
Oppitunnit tulevat niin sanotusti Tv:n kautta. Lapset opiskelevat aina sitä aihetta, mitä Tv:stä sattuu tulemaan. Se on sellaista opetusohjelmaa, jossa opetetaan sanoja, lauseita ym ja toistellaan niitä. Tämän vuoksi heillä ei ole mitään ennalta suunniteltua tuntiohjelmaa. Opettaja lisää myös jotakin omaa, mutta sekin liittyy jotenkin Tv ohjelmaan.
Meidän mielestä lapset tarvitsisivat enemmnä yksilöllistä opetusta, ja perusasioiden läpikäyntiä. Heille opetetaan vaikeita sanoja, mutta he eivät kuitenkaan osaa esimerkiksi peruskysymyksiä, kuten kuinka vanha olet. Opettaminen on erittäin haasteellista, sillä lapset ovat niin eri tasoisia, ja osa ei ymmärrä juuri mitään. On siis hyvin vaikeaa selittää heille mitä haluamme heidän tekevän tai sanovan, sillä meillä ei ole yhteistä kieltä. Vaikka tämä onkin hyvin haastavaa, niin varmasti myös erittäin opettavaista.
Koulukulttuuri poikkeaa myös siinä, että lapset syövät jatkuvasti herkkuja pitkin päivää jo pienestä pitäen. Heillä on mahdollisuus ostaa koko päivän ajan kaikkea epäterveellistä pienestä kojusta. on hurja nähdä, miten päiväkotilapsetkin syövät jatkuvasti hirveitä määriä karkkeja. Kouluruoka on hyvää, mutta välillä erittäin tulista. Se vaatii hieman totuttelemista... :)
Vaikka alku on ollutkin aika haastavaa, on ilo huomata, että lapset pitävät meistä paljon. He tulevat jatkuvasti halaamaan, pussailemaan ja toistelevat meidän nimiämme. Lapset tykkäävät todella paljon, kun otamme heistä kuvia, ja he haluaisivat että laulaisimme myös jatkuvasti. :)
Ensiviikolla opetamme 4, 5 ja 6 luokkalaisia kahdestaan ilman opettajaa, joten siitä tulee jännää! Annika siirtyy meidän kämppiksen kanssa toiseen kouluun, sillä kolme vapaaehtoistyöntekijää on yhdessä koulussa liikaa.. Voi olla että Satukin joutuu siirtymään toiseen ala-asteeseen, mutta sen näkee sitten myöhemmin... Mari jää siis yksin noiden toisiaan hakkaavien, potkivien ja tukistavien lasten joukkoon. :D Mutta sitä ennen viikonlopuksi vihdoin rannalle!!! :)
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Kuvia Nong Khaista!
Turistit paikallisessa puistossa... :)
Vika ilta Nong Khain keskustassa
Ihana auringonlasku Thaimaan ja Laosin rajalla
Buddha!
Iltaa viettämässä muiden vapaaehtoisten ja paikallisten työntekijöiden kanssa :)
lauantai 8. tammikuuta 2011
Neljä päivää Nong Khaissa!
Sawat dee! :)
Kolmen päivän pitkä rupeama takana, ja paljon ollaan opittu ja koettu... Unohtumaton kokemus!
Lähdettiin Keskiviikkona varhain aamulla noin kello viiden aikaa kohti Pohjoista. Ensin lennettiin Bangkokista pohjoiseen Utan Thaniin, josta sitten matkustimme noin tunnin verran Nong Khaihin. Olimme aluksi aivan päät pyörällä, emmekä tienneet mihin mennä, tai mitä odottaa. Löysimme kuitenkin tuk tukin avulla määränpäähämme eli Open mind koulutuskeskukseen. Ihmiset täällä ottivat meidät aivan ihanan ystävällisesti vastaan, ja heti tuli kotoisa fiilis. Saavuimme tänne keskukselle noin viittä vaille 10, ja luennot alkoivatkin sitten heti kymmeneltä. :)
Keskiviikkona oli pitkä päivä, sillä olimme nukkuneet vain muutaman tunnin, ja sitten piti jaksaa opiskella paljon uusia asioita. Tuntui, että mikään ei jäänyt päähän.... Mutta oli todella hauskaa! Meitä opetettiin puhumaan thai kieltä, mm kuinka esitellä itsensä, numerot ym. Tämä kesti aamupäivän, jonka jälkeen lähdimme yhdessä kaikki syömään, ja meidän tuli tilata oma ruokamme thai kielellä... Se oli yllättävän vaikeaa, mutta ruoka täällä on aivan mahtavaa. Iltapäivällä keskuksen johtaja Sven piti meille luennot siitä, minkälainen on Thaimaan kulttuuri, ja sitten hän kertoi itse open mind prpjektista. Hän puhui meille myös siitä, mitä kaikkea tarvitsee hyvän oppitunnin luomiseen. "Koulu" päättyi noin kello 17, ja parin tunnin päästä lähdimme suurella joukolla syömään paikalliseen buffet ravintolaan. Se oli siitä hauska kokemus, että siellä kaikki lihat ym olivat raakoina, ja meidän tuli itse paistaa ne pöydässä olevassa kaasukeittimessä. Emme uskaltaneet hirveästi syödä lihoja, mutta kaikki muu esim. erilaiset vihannekset, nuudelit ja kevätkääryleet olivat todella hyviä.
Torstaina päivämme alkoi jo aikaisin kahdeksan jälkeen. Ensimmäinen luento käsitteli sitä, mitä Thaimaassa saa, ja mitä ei saa tehdä. Lista oli aika pitkä, ja jotkut asiat olivat meille jo entuudestaan tuttuja, mutta opittiin myös paljon uutta. Tämän jälkeen lähdimme paikalliseen kansallispuistoon, joka oli pullollaan erilaisia mahtavia patsaita Budhalaisuuteen liittyen. Kuulinmme erilaisia tarinoita Thaimaan historiasta, ja jokainen patsas kuvasi jotain heille tärkeää asiaa. Sitten lähdimme käymään temppelissä, jossa meille näytettiin, miten thaimaalaiset rukoilevat. Tämän jälkeen oli vuorossa ´paikallisessa "marketissa", eli kojuilla kiertelyä. Meille annettiin lappu, jossa oli erilaisia asoita, kuten vaatteita ja koruja. Meidän tuli ottaa kauppiailta selvää, miten sanat sanotaan thai kielellä. Loppupäivä sisälsi Svenin luentoja erilaista mielenkiintoisista asioista Thaimaaseen ja opettamiseen liittyen. Päivä ei suinkaan loppunut siihen, vaan seuraavaksi meillä oli vuorossa kokkausta, mutta sitä ennen meidän tuli mennä paikalliseen markettiin ostamaan ainekset ruokaan, ja tottakai thai kielellä. sitten kokkasimme paikallista hedelmäsalaattia ja papayasalaattia, jotka eroavat hyvin paljon suomalaisesta ruuasta suuren chili määrän vuoksi. Illalla meillä oli vuorossa juhlat, joissa meille tarjottiin pöytäkaupalla ihanaa paikallista ruokaa. Juhlissa esiintyivät myös kaksi shemale tanssijaa. Meille opetettiin myös paikallista tanssia, ja meidän tuli myös esitellä itsemme kaikille (noin 20 ihmistä) thai kielellä. Meillä kaikilla oli todella hauskaa! Illemmalla suuntasimme paikalliseen yöelämään yhdessä vapaaehtoisten ja uusien thaiystävien kanssa. Baarikulttuuri oli hieman erilainen Suomeen verrattuna, josta riitti paljon naurua. Täällä ei ole niin paljon sääntöjä, ja ihmiset eivät ota asioita liian vakavasti.
Perjantai aamuna heräsimme yhdeksäksi luennolle, jossa meidän tuli valmistella englannin kielen oppitunti paikallisen temppelikoulun pojille. Näistä pojista tulee joku päivä munkkeja. Saimme itse valita aiheen, josta opettaisimme, mutta parit arvottiin. Jokainen meistä kolmesta piti oppitunnin jonkun muun maalaisen vaihtarin tai ohjaajan kanssa. Kokemus oli oikein mukava, ja todella opettavainen. Ohjaajat ja organisaation johtaja olivat paikalla arvioimassa tuntia, ja saimme heiltä myös palautetta. Se oli meille ensimmäinen kerta, kun pidimme oppitunnin englanniksi, joten haastetta riitti. Lopuksi iltapäivällä meillä oli testi, jossa katsottiin mitä kaikkea olemme kolmen päivän aikana oppineet. Testi sisälsi thai kieltä, sekä kulttuuriasioita. Illemmalla vietimme mukavaa aikaa uusien ystäviemme kanssa, joita tulee aivan mieletön ikävä.
Kaikki ihmiset ovat täällä aivan mahtavan ihania, ystävällisiä, auttavaisia ja hyväsydämmisiä. Nong Khai paikkana on ollut siitä todella kiva, että täällä ei ole juuri yhtään turisteja, joten olemme päässeet tutustumaan täysin paikalliseen elämään. Tätä paikkaa ja ihmisiä jää kovasti ikävä, kun tänään suuntaamme tulevaan kotiimme Krabille! :)
Kolmen päivän pitkä rupeama takana, ja paljon ollaan opittu ja koettu... Unohtumaton kokemus!
Lähdettiin Keskiviikkona varhain aamulla noin kello viiden aikaa kohti Pohjoista. Ensin lennettiin Bangkokista pohjoiseen Utan Thaniin, josta sitten matkustimme noin tunnin verran Nong Khaihin. Olimme aluksi aivan päät pyörällä, emmekä tienneet mihin mennä, tai mitä odottaa. Löysimme kuitenkin tuk tukin avulla määränpäähämme eli Open mind koulutuskeskukseen. Ihmiset täällä ottivat meidät aivan ihanan ystävällisesti vastaan, ja heti tuli kotoisa fiilis. Saavuimme tänne keskukselle noin viittä vaille 10, ja luennot alkoivatkin sitten heti kymmeneltä. :)
Keskiviikkona oli pitkä päivä, sillä olimme nukkuneet vain muutaman tunnin, ja sitten piti jaksaa opiskella paljon uusia asioita. Tuntui, että mikään ei jäänyt päähän.... Mutta oli todella hauskaa! Meitä opetettiin puhumaan thai kieltä, mm kuinka esitellä itsensä, numerot ym. Tämä kesti aamupäivän, jonka jälkeen lähdimme yhdessä kaikki syömään, ja meidän tuli tilata oma ruokamme thai kielellä... Se oli yllättävän vaikeaa, mutta ruoka täällä on aivan mahtavaa. Iltapäivällä keskuksen johtaja Sven piti meille luennot siitä, minkälainen on Thaimaan kulttuuri, ja sitten hän kertoi itse open mind prpjektista. Hän puhui meille myös siitä, mitä kaikkea tarvitsee hyvän oppitunnin luomiseen. "Koulu" päättyi noin kello 17, ja parin tunnin päästä lähdimme suurella joukolla syömään paikalliseen buffet ravintolaan. Se oli siitä hauska kokemus, että siellä kaikki lihat ym olivat raakoina, ja meidän tuli itse paistaa ne pöydässä olevassa kaasukeittimessä. Emme uskaltaneet hirveästi syödä lihoja, mutta kaikki muu esim. erilaiset vihannekset, nuudelit ja kevätkääryleet olivat todella hyviä.
Torstaina päivämme alkoi jo aikaisin kahdeksan jälkeen. Ensimmäinen luento käsitteli sitä, mitä Thaimaassa saa, ja mitä ei saa tehdä. Lista oli aika pitkä, ja jotkut asiat olivat meille jo entuudestaan tuttuja, mutta opittiin myös paljon uutta. Tämän jälkeen lähdimme paikalliseen kansallispuistoon, joka oli pullollaan erilaisia mahtavia patsaita Budhalaisuuteen liittyen. Kuulinmme erilaisia tarinoita Thaimaan historiasta, ja jokainen patsas kuvasi jotain heille tärkeää asiaa. Sitten lähdimme käymään temppelissä, jossa meille näytettiin, miten thaimaalaiset rukoilevat. Tämän jälkeen oli vuorossa ´paikallisessa "marketissa", eli kojuilla kiertelyä. Meille annettiin lappu, jossa oli erilaisia asoita, kuten vaatteita ja koruja. Meidän tuli ottaa kauppiailta selvää, miten sanat sanotaan thai kielellä. Loppupäivä sisälsi Svenin luentoja erilaista mielenkiintoisista asioista Thaimaaseen ja opettamiseen liittyen. Päivä ei suinkaan loppunut siihen, vaan seuraavaksi meillä oli vuorossa kokkausta, mutta sitä ennen meidän tuli mennä paikalliseen markettiin ostamaan ainekset ruokaan, ja tottakai thai kielellä. sitten kokkasimme paikallista hedelmäsalaattia ja papayasalaattia, jotka eroavat hyvin paljon suomalaisesta ruuasta suuren chili määrän vuoksi. Illalla meillä oli vuorossa juhlat, joissa meille tarjottiin pöytäkaupalla ihanaa paikallista ruokaa. Juhlissa esiintyivät myös kaksi shemale tanssijaa. Meille opetettiin myös paikallista tanssia, ja meidän tuli myös esitellä itsemme kaikille (noin 20 ihmistä) thai kielellä. Meillä kaikilla oli todella hauskaa! Illemmalla suuntasimme paikalliseen yöelämään yhdessä vapaaehtoisten ja uusien thaiystävien kanssa. Baarikulttuuri oli hieman erilainen Suomeen verrattuna, josta riitti paljon naurua. Täällä ei ole niin paljon sääntöjä, ja ihmiset eivät ota asioita liian vakavasti.
Perjantai aamuna heräsimme yhdeksäksi luennolle, jossa meidän tuli valmistella englannin kielen oppitunti paikallisen temppelikoulun pojille. Näistä pojista tulee joku päivä munkkeja. Saimme itse valita aiheen, josta opettaisimme, mutta parit arvottiin. Jokainen meistä kolmesta piti oppitunnin jonkun muun maalaisen vaihtarin tai ohjaajan kanssa. Kokemus oli oikein mukava, ja todella opettavainen. Ohjaajat ja organisaation johtaja olivat paikalla arvioimassa tuntia, ja saimme heiltä myös palautetta. Se oli meille ensimmäinen kerta, kun pidimme oppitunnin englanniksi, joten haastetta riitti. Lopuksi iltapäivällä meillä oli testi, jossa katsottiin mitä kaikkea olemme kolmen päivän aikana oppineet. Testi sisälsi thai kieltä, sekä kulttuuriasioita. Illemmalla vietimme mukavaa aikaa uusien ystäviemme kanssa, joita tulee aivan mieletön ikävä.
Kaikki ihmiset ovat täällä aivan mahtavan ihania, ystävällisiä, auttavaisia ja hyväsydämmisiä. Nong Khai paikkana on ollut siitä todella kiva, että täällä ei ole juuri yhtään turisteja, joten olemme päässeet tutustumaan täysin paikalliseen elämään. Tätä paikkaa ja ihmisiä jää kovasti ikävä, kun tänään suuntaamme tulevaan kotiimme Krabille! :)
tiistai 4. tammikuuta 2011
Bangkok
Here we are in Bangkok, finally!
Matkan tekomme alkoi eilen aamulla kello yhdeksältä, jolloin lensimme Suomesta Ruotsiin. Ruotsista matkamme jatkui Saksaan ja sieltä sitten Kiinaan, josta vihdoin saavuimme tänne Bangkokiin. Eli aika pitkään tuli vietettyä aikaa eri lentokentillä ja koneissa.
Kello on täällä nyt 21.40 (siellä Suomessa vasta 16.40) ja olemme juuri asettuneet mukavasti hotelliin. Monen tunnin reissaamisen jälkeen oli ihana päästä (kylmään) suihkuun virkistäytymään ja loikoilemaan pehmeille sängyille, lentokoneen pienien ja kovien penkkien sijaan... Tällä hetkellä meidän kaikkien ajantaju on vähän sekaísin, eikä oikein tiedä onko aamu vai ilta.. :)
Huomenna aamu seitsemän aikoihin lennämme kohti Nong Khaita, jossa meitä odottaa kolmen päivän koulutus.. Saa nähdä kuinka nopeasti thai kielen puhuminen rupeaa edes jollain tavoin onnistumaan..
ja mitä kaikkea muuta mukavaa meitä siellä odottaa..!
Viikonlopuksi suuntaamme varmaankin Phukettiin ja sieltä sitten sinne Krabille, jossa tulee vietettyä seuraavat yhdeksän viikkoa lapsille englantia opettaen.. koskakohan sen oikeasti tajuaa, että kyseessä ei ole vain jokin kahden viikon lomareissu?
Matkan tekomme alkoi eilen aamulla kello yhdeksältä, jolloin lensimme Suomesta Ruotsiin. Ruotsista matkamme jatkui Saksaan ja sieltä sitten Kiinaan, josta vihdoin saavuimme tänne Bangkokiin. Eli aika pitkään tuli vietettyä aikaa eri lentokentillä ja koneissa.
Kello on täällä nyt 21.40 (siellä Suomessa vasta 16.40) ja olemme juuri asettuneet mukavasti hotelliin. Monen tunnin reissaamisen jälkeen oli ihana päästä (kylmään) suihkuun virkistäytymään ja loikoilemaan pehmeille sängyille, lentokoneen pienien ja kovien penkkien sijaan... Tällä hetkellä meidän kaikkien ajantaju on vähän sekaísin, eikä oikein tiedä onko aamu vai ilta.. :)
Huomenna aamu seitsemän aikoihin lennämme kohti Nong Khaita, jossa meitä odottaa kolmen päivän koulutus.. Saa nähdä kuinka nopeasti thai kielen puhuminen rupeaa edes jollain tavoin onnistumaan..
ja mitä kaikkea muuta mukavaa meitä siellä odottaa..!
Viikonlopuksi suuntaamme varmaankin Phukettiin ja sieltä sitten sinne Krabille, jossa tulee vietettyä seuraavat yhdeksän viikkoa lapsille englantia opettaen.. koskakohan sen oikeasti tajuaa, että kyseessä ei ole vain jokin kahden viikon lomareissu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)