Tiger Temple

Sunnuntai aamuna lähdimme taksilla kello 04.30 kohti Tiikeri Temppeliä. Lähdimme niin aikaisin, koska halusimme nähdä auringon nousun ja välttää keskipäivän helteen, sillä silloin kiipeäminen vuorelle olisi todella tuskallista. Olimme ostaneet kaikille taskulamput, sillä siihen aikaan oli vielä niin pimeää, että emme olisi nähneet koko rappusia (Marin taskulamppu hajosi jo alkumetreillä...).

Edessä oli siis 1237 rappusta, ja jossain kohdin ne olivat todella korkeat ja jyrkät. Naureskelimme koko alkumatkan, että mitä olimme oikein tekemässä, ja erityisesti mihin aikaan! Siellä ei ollut kuin me ja pilkko pimeys.

Mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille, ja luulimme urakkaa paljon rankemmaksi kuin se loppujen lopuksi oli. Olo oli mahtava, hikinen ja helpottunut. Olimme kuitenkin arvioineet siihen menevän ajan väärin, joten jouduimme odottamaan auringon nousua yli tunnin. Mutta se oli odottamisen arvoista! Näköalat sieltä korkealta olivat aivan mahtavat. Nautiskelimme kaikessa hiljaisuudessa ja katselimme taivaalla vaihtuvia upeita värejä.

Alas meno oli jopa joissain kohdin vaikeampaa kuin ylös kiipeäminen. Portaiden jyrkkyys tuotti hieman ongelmia, ja naurua riitti koko matkan alas asti. Kaikilla meillä neljällä oli aivan mahtava fiilis kokemuksen jälkeen, ja sitten suuntasimmekin iloisina mutta väsyneinä rannalle lepäämään... =)

Mai pen rai..

Taas on viikko vierähtänyt!

Olemme toipuneet kulttuurishokista, ja toinen viiikko koulussa olikin jo paljon helpompi. :) Tuntuu, että lapset kuuntelevat hiukan paremmin, eivätkä he ole toisiaan kohtaan enää niin villejä. Rehtori painotti viikon aikana monesti aamunavauksissa oppilaille sitä, että meitä tulee myös kohdella opettajina.... Ainakin luulemme niin, sillä nimemme toistuivat puheissa useaan kertaan. Meille tuottaa hiukan hankaluuksia ymmärtää rehtorin englantia, koska hän ääntää sanat niin erilailla. Hän on kuitenkin todella ystävällinen meitä kohtaan, niin kuin kaikki muutkin koulun opettajat.

Olemme opettaneet koko viikon lapsille perusasioita, ja yrittäneet samalla saada selville, mikä heidän tasonsa englannin kielessä on. Heille on opetettu kaikki tyypilliset perusasiat jo varhain, mutta he eivät kuitenkaan osaa kirjoittaa oikeastaan mitään. Lapset puhuvat myös todella hiljaa ja varoen, sillä he selvästi pelkäävät tekevänsä virheitä. Pyydämme usein lapsia tulemaan taululle ja kirjoittamaan joitakin sanoja, mutta heillä on lähes aina lunttilappu mukana. He sekoittavat myös useasti kirjaimia toisiinsa, sillä he ääntävät ne usein eri tavalla kuin me.

Välillä on lasten kanssa ongelmia ymmärtämisen suhteen, mutta se on jatkuvasti kehittymään päin. Yritämme aina lisätä tunteihin joitakin lauluja, leikkejä tai kilpailuja, jotta heidän mielenkiintonsa pysyisi yllä. Lapset tykkäävät todella paljon laulamisesta, ja olemme joutuneetkin yksin laulamaan heille luokan edessä useaan kertaan.

Yksi suuri kulttuuriero Thaimaan ja Suomen välillä on se, että suunnitelmat ja aikataulut muuttuvat jatkuvasti. Välillä saatamme odottaa koululla pitkänkin aikaa seuraavaa oppituntia, kunnes meille ilmoitetaan, että se onkin peruttu. Aluksi se ärsytti todella paljon, mutta nyt olemme jo tottuneet siihen, että mitä vain voi tapahtua. Viikko on ollut todella antoisa, ja taas on opittu paljon niin koulumaailmasta kuin kulttuuristakin.

Eilen oli ihana rantapäivä, ja tänä aamuna herättiin klo 04.00, sillä lähdimme vaeltamaan kohti tiikeri temppeliä... Mutta siitä kerromme sitten lisää myöhemmin. Aurinko paistaa, joten rannalle mars! :)

Viikonloppu Ao Nangissa! :)

Päätettiin perjantaina extemporee lähteä viikonlopuksi Ao Nangiin. Aluksi tarkoitus oli vain lähteä rannalle päiväksi, mutta sitten ajatus kahdesta yöstä hotellissa uima-altoineen houkutteli. Vietettiin siis kunnon rentouttava viikonloppu aurinkoa ottaen, uiden, pöllistellen turisteja ja tulihan sitä vähän yöelämässäkin käytyä... :) Oli siis oikein mukavaa, mutta kotiinkin oli taas kiva palata.

Ollaan totuttu siihen, että elämme täysin paikallisten ´parissa, joten Ao Nangin suuri turistimäärä oli melkein järkytys... Paikka kuhisi myös suomalaisia, joten piti miettiä koko ajan mitä sanoo, sillä olemme tottuneet siihen, että kukaan ei ymmärrä meitä. Olemme myös tottuneet vaatimattomampaan asumiseen ja halvempiin hintoihin. Ravintolassa ruoka oli viisi kertaa kalliimpaa, kuin meidän omissa naapuri ruokapaikoissa.

Voimme kertoa hieman tästä meidän asumuksesta. Tämä on siis pieni talo, jossa on kaksi huonetta ja wc+suihku. Meillä tulee suihkusta vain kylmää vettä ja TODELLA vähän kerralla. Vessanpönttöä ei voi vetää, vaan siihen kaadetaan joka käyttökerran jälkeen sangolla vettä... :) Nukumme bambusängyissä, joissa on parin sentin paksuiset patjat, eli ne on lievästi sanottuna kovat nukkua, mutta olemme jo tottuneet niihin. Paikka kuhisee myös muuta elämää.... Kämppiksinä meillä on muun muassa liskoja (jotka ääntelevät suloisesti), muurahaisia, hyttysiä, muita outoja möngertäjiä, ja kerran kävi noin 6 cm torakkakin kylässä.. :) Pihalla/lähistöllä asustelee paljon kissoja ja koiria, ja saamme herätä  joka yö näiden koirien haukkumiseen. Meillä on pihalla pieni lampi, jossa taas asustelee vaikka mitä... :)

Olemme tottuneet jo hyvin täällä asumiseen, ja tämä tuntuukin jo ihan kodilta. Tv:tä tosin välillä kaipaa iltaisin, mutta muuten meillä on kaikki tarvittava... Eipä muuta tällä kertaa! :)

P.S Ensi viikolla on luvassa koko viikko opetusta 4-6 luokkalaisille ilman englanninkielen opettajaa.... IIK!

Kaksi aivan erilaista koulukulttuuria....

Hellurei!

Aika täällä menee todella nopeasti... Emme voi käsittää, että olemme olleet matkalla jo 10 päivää. Paljon on ehtinyt tapahtua tämän puolentoista viikon aikana... :)

Maanantaina kävimme tutustumassa kouluihin, joissa tulisimme opettamaan englantia seuraavat yhdeksän viikkoa. Ensivaikutelma oli oikein hyvä, ja englannin opettajat vaikuttivat todella mukavilta. Kävimme ensin ala-asteella, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä talostamme. Seuraavaksi vierailimme temppelikoulussa, jossa tulemme opettamaan tuleville munkeille englantia. Tulemme jatkossa olemaan ensimmäiset kolme päivää (ma-ke) ala-asteellaa, ja sitten to ja pe temppelikoulussa.

Tiistaina sitten kaikki alkoi...... Huh huh! miten erilaista voikaan olla?! Koulumaailman erilaisuus tuli meille täytenä shokkina. Lapset ovat täällä huomattavasti villimpiä, kuin olimme ajatelleet. Lapset juokasentelevat luokassa ja ulkona sinne tänne kesken tunnin. He mäiskivät toisiaan aivan koko ajan, eikä kukaan puutu tilanteeseen, sillä se on heille aivan normaalia. Tunneilla valitsee jatkuva epäjärjestys, ja he ketkä haluavat oppia opiskelevat, ja muut riehuvat tai tekevät jotain omia juttujaan.  Opettaja yrittää pitää järjestystä karttakepin avaulla, ja hän napauttaa sillä aina välillä villimpien lasten takapuolelle. Mutta kurinpitoakin tapahtuu vain silloin tällöin, sillä se riippuu täysin opettajasta.. Välillä tuntuu siltä, että kaikille on aivan sama, oppiiko lapset yhtään mitään.

Oppitunnit tulevat niin sanotusti Tv:n kautta. Lapset opiskelevat aina sitä aihetta, mitä Tv:stä sattuu tulemaan. Se on sellaista opetusohjelmaa, jossa opetetaan sanoja, lauseita ym ja toistellaan niitä. Tämän vuoksi heillä ei ole mitään ennalta suunniteltua tuntiohjelmaa. Opettaja lisää myös jotakin omaa, mutta sekin liittyy jotenkin Tv ohjelmaan.

Meidän mielestä lapset tarvitsisivat enemmnä yksilöllistä opetusta, ja perusasioiden läpikäyntiä. Heille opetetaan vaikeita sanoja, mutta he eivät kuitenkaan osaa esimerkiksi peruskysymyksiä, kuten kuinka vanha olet. Opettaminen on erittäin haasteellista, sillä lapset ovat niin eri tasoisia, ja osa ei ymmärrä juuri mitään. On siis hyvin vaikeaa selittää heille mitä haluamme heidän tekevän tai sanovan, sillä meillä ei ole yhteistä kieltä. Vaikka tämä onkin hyvin haastavaa, niin varmasti myös erittäin opettavaista.

Koulukulttuuri poikkeaa myös siinä, että lapset syövät jatkuvasti herkkuja pitkin päivää jo pienestä pitäen. Heillä on mahdollisuus ostaa koko päivän ajan kaikkea epäterveellistä pienestä kojusta. on hurja nähdä, miten päiväkotilapsetkin syövät jatkuvasti hirveitä määriä karkkeja. Kouluruoka on hyvää, mutta välillä erittäin tulista. Se vaatii hieman totuttelemista... :)

Vaikka alku on ollutkin aika haastavaa, on ilo huomata, että lapset pitävät meistä paljon. He tulevat jatkuvasti halaamaan, pussailemaan ja toistelevat meidän nimiämme. Lapset tykkäävät todella paljon, kun otamme heistä kuvia, ja he haluaisivat että laulaisimme myös jatkuvasti. :) 

Ensiviikolla opetamme 4, 5 ja 6 luokkalaisia kahdestaan ilman opettajaa, joten siitä tulee jännää! Annika siirtyy meidän kämppiksen kanssa toiseen kouluun, sillä kolme vapaaehtoistyöntekijää on yhdessä koulussa liikaa.. Voi olla että Satukin joutuu siirtymään toiseen ala-asteeseen, mutta sen näkee sitten myöhemmin... Mari jää siis yksin noiden toisiaan hakkaavien, potkivien ja tukistavien lasten joukkoon. :D Mutta sitä ennen viikonlopuksi vihdoin rannalle!!! :)

Kuvia Nong Khaista!

Turistit paikallisessa puistossa... :)

Vika ilta Nong Khain keskustassa

Ihana auringonlasku Thaimaan ja Laosin rajalla

Buddha!

Iltaa viettämässä muiden vapaaehtoisten ja paikallisten työntekijöiden kanssa :)

Neljä päivää Nong Khaissa!

Sawat dee! :)

Kolmen päivän pitkä rupeama takana, ja paljon ollaan opittu ja koettu... Unohtumaton kokemus!

Lähdettiin Keskiviikkona varhain aamulla noin kello viiden aikaa kohti Pohjoista. Ensin lennettiin Bangkokista pohjoiseen Utan Thaniin, josta sitten matkustimme noin tunnin verran Nong Khaihin. Olimme aluksi aivan päät pyörällä, emmekä tienneet mihin mennä, tai mitä odottaa. Löysimme kuitenkin tuk tukin avulla määränpäähämme eli Open mind koulutuskeskukseen. Ihmiset täällä ottivat meidät aivan ihanan ystävällisesti vastaan, ja heti tuli kotoisa fiilis. Saavuimme tänne keskukselle noin viittä vaille 10, ja luennot alkoivatkin sitten heti kymmeneltä. :)

Keskiviikkona oli pitkä päivä, sillä olimme nukkuneet vain muutaman tunnin, ja sitten piti jaksaa opiskella paljon uusia asioita. Tuntui, että mikään ei jäänyt päähän.... Mutta oli todella hauskaa! Meitä opetettiin puhumaan thai kieltä, mm kuinka esitellä itsensä, numerot ym. Tämä kesti aamupäivän, jonka jälkeen lähdimme yhdessä kaikki syömään, ja meidän tuli tilata oma ruokamme thai kielellä... Se oli yllättävän vaikeaa, mutta ruoka täällä on aivan mahtavaa. Iltapäivällä keskuksen johtaja Sven piti meille luennot siitä, minkälainen on Thaimaan kulttuuri, ja sitten hän kertoi itse open mind prpjektista. Hän puhui meille myös siitä, mitä kaikkea tarvitsee hyvän oppitunnin luomiseen. "Koulu" päättyi noin kello 17, ja parin tunnin päästä lähdimme suurella joukolla syömään paikalliseen buffet ravintolaan. Se oli siitä hauska kokemus, että siellä kaikki lihat ym olivat raakoina, ja meidän tuli itse paistaa ne pöydässä olevassa kaasukeittimessä. Emme uskaltaneet hirveästi syödä lihoja, mutta kaikki muu esim. erilaiset vihannekset, nuudelit ja kevätkääryleet olivat todella hyviä.

Torstaina päivämme alkoi jo aikaisin kahdeksan jälkeen. Ensimmäinen luento käsitteli sitä, mitä Thaimaassa saa, ja mitä ei saa tehdä. Lista oli aika pitkä, ja jotkut asiat olivat meille jo entuudestaan tuttuja, mutta opittiin myös paljon uutta. Tämän jälkeen lähdimme paikalliseen kansallispuistoon, joka oli pullollaan erilaisia mahtavia patsaita Budhalaisuuteen liittyen. Kuulinmme erilaisia tarinoita Thaimaan historiasta, ja jokainen patsas kuvasi jotain heille tärkeää asiaa. Sitten lähdimme käymään temppelissä, jossa meille näytettiin, miten thaimaalaiset rukoilevat. Tämän jälkeen oli vuorossa ´paikallisessa "marketissa", eli kojuilla kiertelyä. Meille annettiin lappu, jossa oli erilaisia asoita, kuten vaatteita ja koruja. Meidän tuli ottaa kauppiailta selvää, miten sanat sanotaan thai kielellä. Loppupäivä sisälsi Svenin luentoja erilaista mielenkiintoisista asioista Thaimaaseen ja opettamiseen liittyen. Päivä ei suinkaan loppunut siihen, vaan seuraavaksi meillä oli vuorossa kokkausta, mutta sitä ennen meidän tuli mennä paikalliseen markettiin ostamaan ainekset ruokaan, ja tottakai thai kielellä. sitten kokkasimme paikallista hedelmäsalaattia ja papayasalaattia, jotka eroavat hyvin paljon suomalaisesta ruuasta suuren chili määrän vuoksi. Illalla meillä oli vuorossa juhlat, joissa meille tarjottiin pöytäkaupalla ihanaa paikallista ruokaa. Juhlissa esiintyivät myös kaksi shemale tanssijaa. Meille opetettiin myös paikallista tanssia, ja meidän tuli myös esitellä itsemme kaikille (noin 20 ihmistä) thai kielellä. Meillä kaikilla oli todella hauskaa! Illemmalla suuntasimme paikalliseen yöelämään yhdessä vapaaehtoisten ja uusien thaiystävien kanssa. Baarikulttuuri oli hieman erilainen Suomeen verrattuna, josta riitti paljon naurua. Täällä ei ole niin paljon sääntöjä, ja ihmiset eivät ota asioita liian vakavasti.

Perjantai aamuna heräsimme yhdeksäksi luennolle, jossa meidän tuli valmistella englannin kielen oppitunti paikallisen temppelikoulun pojille. Näistä pojista tulee joku päivä munkkeja. Saimme itse valita aiheen, josta opettaisimme, mutta parit arvottiin. Jokainen meistä kolmesta piti oppitunnin jonkun muun maalaisen vaihtarin tai ohjaajan kanssa. Kokemus oli oikein mukava, ja todella opettavainen. Ohjaajat ja organisaation johtaja olivat paikalla arvioimassa tuntia, ja saimme heiltä myös palautetta. Se oli meille ensimmäinen kerta, kun pidimme oppitunnin englanniksi, joten haastetta riitti. Lopuksi iltapäivällä meillä oli testi, jossa katsottiin mitä kaikkea olemme kolmen päivän aikana oppineet. Testi sisälsi thai kieltä, sekä kulttuuriasioita. Illemmalla vietimme mukavaa aikaa uusien ystäviemme kanssa, joita tulee aivan mieletön ikävä.

Kaikki ihmiset ovat täällä aivan mahtavan ihania, ystävällisiä, auttavaisia ja hyväsydämmisiä. Nong Khai paikkana on ollut siitä todella kiva, että täällä ei ole juuri yhtään turisteja, joten olemme päässeet tutustumaan täysin paikalliseen elämään. Tätä paikkaa ja ihmisiä jää kovasti ikävä, kun tänään suuntaamme tulevaan kotiimme Krabille! :)

Bangkok

Here we are in Bangkok, finally!
Matkan tekomme alkoi eilen aamulla kello yhdeksältä, jolloin lensimme Suomesta Ruotsiin. Ruotsista matkamme jatkui Saksaan ja sieltä sitten Kiinaan, josta vihdoin saavuimme tänne Bangkokiin. Eli aika pitkään tuli vietettyä aikaa eri lentokentillä ja koneissa.

Kello on täällä nyt 21.40 (siellä Suomessa vasta 16.40) ja olemme juuri asettuneet mukavasti hotelliin. Monen tunnin reissaamisen jälkeen oli ihana päästä (kylmään) suihkuun virkistäytymään ja loikoilemaan pehmeille sängyille, lentokoneen pienien ja kovien penkkien sijaan... Tällä hetkellä meidän kaikkien ajantaju on vähän sekaísin, eikä oikein tiedä onko aamu vai ilta.. :)

Huomenna aamu seitsemän aikoihin lennämme kohti Nong Khaita, jossa meitä odottaa kolmen päivän koulutus.. Saa nähdä kuinka nopeasti thai kielen puhuminen rupeaa edes jollain tavoin onnistumaan..
ja mitä kaikkea muuta mukavaa meitä siellä odottaa..!
Viikonlopuksi suuntaamme varmaankin Phukettiin ja sieltä sitten sinne Krabille, jossa tulee vietettyä seuraavat yhdeksän viikkoa lapsille englantia opettaen.. koskakohan sen oikeasti tajuaa, että kyseessä ei ole vain jokin kahden viikon lomareissu?